Taiteellinen kuva sataman valotolpasta. Saan näköjään jotain mielihyvää tolppien kuvaamisesta. Mutta ne ovat niin hyviä malleja, hiljaisia ja myöntyväisiä eikä niillä ole ikinä tukka huonosti !
Tukholma rajoittuikin sitten satamahuoneeseen. Olisihan se ollut hienoa törmätä kuninkaanlinnan viereisessä Pressbyrånissa hänen majesteettiinsa, mutta ei voi mitään. Ensi kerralla sitten.
Pienenä minulla oli selvät sävelet tulevaisuudesta, ammattina tulisi olemaan joko missi tai prinsessa. Missiksi -suunnitelmaan kuului päästä (tyrkyttäytyä) ensin Seiskan tähtitytöksi, sitten Suomen neidoksi ja sitten kävelisinkin suoraan Miss Suomeksi. Prinsessaksi-suunnitelma oli yksinkertaisempi: törmää prinssiin ja mene naimisiin. Ainoa ongelma oli vain, ettei Suomessa ole kuninkaallisia. Eikä liiemmin muuallakaan ainakaan oikean ikäisiä. No mutta ei se Ruotsin Carl Filip nyt niiiiiin vanha ole...
En tiedä missä vaiheessa putosin maan pinnalle, mutta nykyään unelmani ovat hiukan realistisempia. (Tai sitten en vain kehtaa myöntää, että haaveilen vieläkin tähtityttöydestä...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti