Ahdistelija-Hulk. Todistusaineistoa siitä, että oikeastikin kävin jossakin.
Ja taas meni ikuisuus edellisestä postauksesta. Olen huono bloggari. Oikeastaan kirjoittamisen kanssa ei ikinä ole ongelmaa. Teen tikusta kuin tikusta asiaa mutta kun ajattelen, että jotain on pakko tehdä, alan kapinoida itseäni vastaan. Ja jätän tekemättä. Pahis.
Lontoo oli ja meni, oli hienoa. Porukka oli tietenkin ihan hulvaton. Musikaalit oli uskomattomia. Tykkäsin metroista, tosin siellä oli aina kuuma ja paljon ihmisiä. Parasta oli, ettei niitä ikinä tarvinnut odottaa kuin hetki. Terveisiä vaan veeärrälle. Kotiin kannoin inkkarikengät ja paljon muutakin kaapintäytettä. Primark oli helvetti ja taivas samaan aikaan.
Nyt aloitan epätoivoisen yrityksen oppia muutama uusi ruotsinkielinen sana. Koulunkäynnin yksi pitkä miinus on siinä, ettei siitä pääse edes vapaa-ajalla eroon. Kahdeksan tunnin koulupäivän päälle vielä (ainakin) tunti läksyjä. Mahtavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti