Aamuradio

Ja taas kesti. Olen saamaton luonne.

Koeviikko oli, meni, otin rennosti ja ihmettelin sitä itsekin. Hermoheikkouteni alkaa antaa selvästikin myöten. Tai sitten olen vain välinpitämätön. En liian, mutta tarpeeksi. Uusi jakso on aina uusi alku, huoleton ja mahdollisuuksia täynnä. Jaksan suunnilleen ensimmäisen viikon olla ahkera, tunnollinen ja kiinnostunut muistakin kuin lemppariaineista. Siitä se loputon alamäki kohti koeviikkoa sitten alkaakin..

Aamulla herääminen on tosin entistä masentavampaa. Ulkona on aamuseitsemältä synkkää ja älyttömän kylmäkin. Herääminen on entistä vaikeampaa. Yritän epätoivoisesti piristää aamujani kuuntelemalla vaihtelevia radiokanavia herätyksenä. Mikään ei ole ylevämpää, kuin herätä ruotsinkieliseen kälätykseen. Se jatkuu, jatkuu ja jatkuu, kunnes raastat itsesi ylös. Tehokasta !

Syyslomalla aion katsoa muutaman musikaalin. Populaarikulttuurihistorian kurssityö velvoittaa. Epäilen kuolevani nauruun Saturday Night Feverin kohdalla.