Hassu kuva Halloweenin hengessä. Ai se meni jo? No ei se mitään.
Kun tehtävänä on tekstivastaus elokuva-arvosteluun (palautus huomenna), on aihetta heittäytyä niinkin epätoivoiseksi, että rustaa jotain paitsioon jääneeseen blogiinsa. Hei toverit, hei äiti.
En ole aivan varma siitä, mitä olen tehnyt menneinä viikkoina. Luultavasti vain sylkenyt kattoon kun en ole mitään tännekään raportoinut. Tänään tosin tapahtui jotain normaalista poikkeavaa; käytin aamutoimiin aikaa tasan vartin, koska nukuin pommiin. Masentava syyshorros.
Nostalgisoin eskariaikoja. Mieleni syvyydestä esiin pomppasi punainen lautanen. Meillä oli eskarissa parikymmentä keltaista lautasta ja siellä seassa yksi ainut punainen. Se, joka sattui ruokajonossa saamaan punaisen lautasen, oli paras. Ilahduttavaa, että sain joskus itsekin syödä puuroni tuosta jumalaisesta muovikiposta.
Pohjimmiltaan elämä on taistelua punaisesta lautasesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti